Tekstit

Agentti Oranssi

Kuva
Aloituspotretista löytyy syksyn kuva-arvoitus. Mitä löytyy sateen kasteleman sporttimustikan sivulasin takaa -- ja mitä heijastuu ulkopuolelta? Lisäkuva alla selventää vastausta ensimmäiseen kysymykseen. Hot damn -- Corollahan on täynnä lintukotoja!!!! Kuten aiemmassa postauksessa totesin, kuluvan vuoden huhtikuussa rykäisimme Kelmien kerhon backwoods-poppoon kanssa vaatimattomat 74 linnunpönttöä. Näitä on sittemmin levitelty (ja pusuteltu) pitkin poikin isänmaan äidinkasvoja -- ja luonto kiittää. Itse asiassa seidat ovat olleet tempun johdosta sen verran suopeita, että muistivat keskikesän aikaan komealla sateenkaarikalalla. Payback's a bitch. Tai siis ei ole. Joesta sataa jumalaista nannaa niille, jotka muistavat tehometsätalouden karuun halkopinoon mankeloituja, kodittomia kolopesijöitä. Tällainen on karman rautainen laki. No. Nyt olin siis napsaissut itselleni reilun vuorokauden omaa aikaa Pirkanmaan syrjäisimmillä takamailla. Oikeastaan tarkoitus oli kuluttaa tämä lokak…

Sorilanjoen soolomelonta 11.8.2018

Kuva
Joitakin helppoja asioita suunnittelee vuosia kuitenkaan toteuttamatta niitä. Onneksi nyt pääsin toteuttamaan yhden pitkäaikaisen suunnitelmani eli Näsijärven Laalahdesta lähtevän Sorilajoen soolomelonnan. Laalahti on siis yksi Niihamanlahden lisälahdista ja Sorilajoki sellainen suhteellisen lyhyt, seisovavetinen painanne, jota pitkin Näsijärven eteläosissa on mahdollista meloa itään sisämaahan kairautuen. Kuten sanottua, homma on ollut vuosia mielessä, mutta jostain syystä en ole koskaan toteuttanut sitä. Muuten Niihamanlahti on kyllä todella tuttua seutua, sillä melon siellä usein. Melontaseura Vihurin varustevaja sijaitsee Rauhaniemessä, ja siitä on helppo siirtyä kolmen-neljän kilometrin päässä avautuvaan suureen lahteen ja mahdolliselta pahimmalta myteriltä suojaan. Niihamanlahden etuna Näsinselkään verrattuna on se, että siellä on tavallisesti kovassakin tuulessa vähemmän jyrkkä aallokko. Tämä siis yleensä. Nyt kuitenkin tuuli suoraan lännestä, joka teki Niihamanlahdestaki…

Viikon melontakamat

Kuva
Siinäpä viikon henkilökohtaiset melontakamat. Nuo pitäisi sijoittaa kuskata autolla maan toiselle puolelle ja sijoitella kaverin kamojen ohella kanoottiin. Päälle vielä yhteismajoite ja yhteiset keittovehkeet. Tarkkasilmäinen saattaa erottaa kasasta kuivasäkin ohella Turmatteja ja teleskooppivapaa, kenties muovista ginipulloakin. Viimeksi mainittu on tosin vesipulloksi -- hyvä muoto ja pitävä korkki. Hakkaa trendikaupan Lakenit mennen tullen ja muovin läpi näkee myös, mitä vesistöstä on tullut veden mukana kopattua. Kerran Lemmenjoella saunaämpäriin nousi jääkylmästä, raikkaankirkkaasta pikkupurosta heisimato. Sen jälkeen veden laatu on kiinnostanut aivan uudella tapaa. Sinisessä kassissa on kuivamuonaa. Muoviboksissa on muun muassa rautainen paistinpannu lätyn- ja kalanpaistoon. Ja on siellä nyssyköissä paljon muutakin tarpeellista. Elämänkokemisvälineitä. ... mutta tämä kaman määrä, voi tuska. Eikö ihmistä helpommalla saa luontoon. Koko päivä meni kamaa puljatessa ja valintoj…

Kajakkikauden avaus

Kuva
Edellisestä kajakkimelonnasta onkin jo yli puoli vuotta ja sekin toteutui oikeastaan pakon edessä. Adventtimelonnassa uskaltauduin kajakkiin ilman märkä/kuivapukua vasta lyhyen reissun paluumatkalla -- pistelin kumpparit jalassa ja pipo päässä pari kilometriä ja pelkäsin keikahdusta oikein toden teolla. Kylmällä kanootti tuntuu turvallisemmalta ja varmasti onkin sitä. Toisaalta kajakki on tasaisen veden matkamelontaan huomattavasti tarkoituksenmukaisempi. Jos tekniikka on kunnossa, tällainen liikuntamuoto vie hyvin vähän energiaa. No, koska kesät ovat meikäläisellä järjestäen aikamoista kiitoa, ehdin tänä vuonna korkkaamaan kajakkikauden vasta heinäkuun 21. päivä eli todella myöhään. Ja huomasihan sen, että taidot ovat hiukan ruosteessa. Suuntasimme kaverin kanssa Nässyn vesille ja vaikka oli suhteellisen tyyntä, kumpaakin hirvitti se keikunta. Niska ja takapuoli jäykkinä -melontatyyli on selvää seurausta harrastuksen laiminlyönnistä. Selillä otetusta kuvastakin tuon erottanee. Tu…

Kesän korkea hetki

Kuva
Kesän korkea hetki -- helteinen sydänkesä, heinäkuun puoliväli -- kului pojan kanssa Siikanevan ja sen viereisen, kalastoltaan nimensä mukaisen Siikajärven ympäristössä. Siikaneva on siis Pirkanmaan laajin yhtenäinen suoalue ja maakunnan tärkein soidensuojelualue. Siitä alkaa tulla ilmeisesti myös meikäläisen kotisuo. Etenkin talvella se on esteettisesti huimaava hiihto- ja lumikenkäilykohde. Kesällä toki kannattaa suosia pitkospuita maaston kulumisen välttämiseksi. Tai kuten poika asian ilmaisee, kyseessä ovat paljupuut. Sopii. Myös lähes rakentamaton Siikajärvi on miellyttävän erämainen ja karu. Poika irrotti sieltä mato-ongella nipun ahvenia. Hiukan hyvitystä, kun Kainuussa ihailtiin vain isompaa kalastajaa. Kyseessä oli siis kahden yön reissu kahdestaan. Isä-poikaleirin ohjelmassa oli suon kartoitusta, teltassa nukkumista, kalastelua ja helteenlämpimän limsan juomista. Poika vertasi Pommaccia jumalten nektariin. Sivistynyt mies. Itse tykästyin erityisesti siihen helteessä …

Kesä ja mies komeimmillaan

Kuva
Menee se näinkin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin näillä main palaamassa jostain Meekon tai Rommaenon suunnalta ruoista tyhjentynyt rinkka selässä lerputtaen. Mutta nyt lerpuuttaakin koko mies. Kesämies. Tarkkasilmäinen erottaa kuvasta pari eräaiheista arvostelukappaletta. Teeskentelen tekeväni töitä. Hiukan kuin protestanttisen leppohäveliäs viikunanlehti tuo Jouni Laaksosen mainio opus. Ettei olotila ihan paljaana sentään. Kantrikin on vaihtunut kuunteluosastolla reggaen suuntaan. No joku semikantri Zac Brown Band sentään kuvassa mukana vielä. Liian kuuma lenkkeilyyn, liian aurinkoista kalastamiseen. Paistavat kaasugrillissä hampurilaispihvejä. Illalla voisi sykkelöidä hakemaan saunakaljaa.

Pikkulusikkaneuroosi

Kuva
Jäi vaivaamaan. Tällainen mysteerilusikka on pyörinyt pakissa. Todenäköisesti se on isoisäni peruja. Ikää saattaa olla puolisenkin vuosisataa -- varmuudella nyt ainakin vuosikymmen-pari. Painoa ehkä kuudesta kahdeksaan grammaa. Punainen väritys ja fluoresoiva heijastinteippi pohjassa ovat kotitekoisia; innostuimme hiukan tuunaamaan poikani kanssa. Kalastaa edelleen silti. Mikähän lienee malliltaan? Valmistajakin hukassa. Nyt tarvittaisiin tarkkavainuista kalastusvälinesalapoliisia tai ihan vain vanhempien vieheiden tietäjää. Näitä voisi nimittäin ostaa lisääkin. Pikkulusikat ovat sympaattisia niin kahvipöydässä kuin vesilläkin. ... kunhan ei tule pidempiaikaisempaa pikkulusikkaneuroosia (vrt. kahvikuppineuroosi). --- EDIT. 9.7.2018: Se on Abu Salar. Vaellusnetin viisaat tiesivät :)