Tekstit

Kajakkikauden avaus

Kuva
Edellisestä kajakkimelonnasta onkin jo yli puoli vuotta ja sekin toteutui oikeastaan pakon edessä. Adventtimelonnassa uskaltauduin kajakkiin ilman märkä/kuivapukua vasta lyhyen reissun paluumatkalla -- pistelin kumpparit jalassa ja pipo päässä pari kilometriä ja pelkäsin keikahdusta oikein toden teolla. Kylmällä kanootti tuntuu turvallisemmalta ja varmasti onkin sitä. Toisaalta kajakki on tasaisen veden matkamelontaan huomattavasti tarkoituksenmukaisempi. Jos tekniikka on kunnossa, tällainen liikuntamuoto vie hyvin vähän energiaa. No, koska kesät ovat meikäläisellä järjestäen aikamoista kiitoa, ehdin tänä vuonna korkkaamaan kajakkikauden vasta heinäkuun 21. päivä eli todella myöhään. Ja huomasihan sen, että taidot ovat hiukan ruosteessa. Suuntasimme kaverin kanssa Nässyn vesille ja vaikka oli suhteellisen tyyntä, kumpaakin hirvitti se keikunta. Niska ja takapuoli jäykkinä -melontatyyli on selvää seurausta harrastuksen laiminlyönnistä. Selillä otetusta kuvastakin tuon erottanee. Tu…

Kesän korkea hetki

Kuva
Kesän korkea hetki -- helteinen sydänkesä, heinäkuun puoliväli -- kului pojan kanssa Siikanevan ja sen viereisen, kalastoltaan nimensä mukaisen Siikajärven ympäristössä. Siikaneva on siis Pirkanmaan laajin yhtenäinen suoalue ja maakunnan tärkein soidensuojelualue. Siitä alkaa tulla ilmeisesti myös meikäläisen kotisuo. Etenkin talvella se on esteettisesti huimaava hiihto- ja lumikenkäilykohde. Kesällä toki kannattaa suosia pitkospuita maaston kulumisen välttämiseksi. Tai kuten poika asian ilmaisee, kyseessä ovat paljupuut. Sopii. Myös lähes rakentamaton Siikajärvi on miellyttävän erämainen ja karu. Poika irrotti sieltä mato-ongella nipun ahvenia. Hiukan hyvitystä, kun Kainuussa ihailtiin vain isompaa kalastajaa. Kyseessä oli siis kahden yön reissu kahdestaan. Isä-poikaleirin ohjelmassa oli suon kartoitusta, teltassa nukkumista, kalastelua ja helteenlämpimän limsan juomista. Poika vertasi Pommaccia jumalten nektariin. Sivistynyt mies. Itse tykästyin erityisesti siihen helteessä …

Kesä ja mies komeimmillaan

Kuva
Menee se näinkin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin näillä main palaamassa jostain Meekon tai Rommaenon suunnalta ruoista tyhjentynyt rinkka selässä lerputtaen. Mutta nyt lerpuuttaakin koko mies. Kesämies. Tarkkasilmäinen erottaa kuvasta pari eräaiheista arvostelukappaletta. Teeskentelen tekeväni töitä. Hiukan kuin protestanttisen leppohäveliäs viikunanlehti tuo Jouni Laaksosen mainio opus. Ettei olotila ihan paljaana sentään. Kantrikin on vaihtunut kuunteluosastolla reggaen suuntaan. No joku semikantri Zac Brown Band sentään kuvassa mukana vielä. Liian kuuma lenkkeilyyn, liian aurinkoista kalastamiseen. Paistavat kaasugrillissä hampurilaispihvejä. Illalla voisi sykkelöidä hakemaan saunakaljaa.

Pikkulusikkaneuroosi

Kuva
Jäi vaivaamaan. Tällainen mysteerilusikka on pyörinyt pakissa. Todenäköisesti se on isoisäni peruja. Ikää saattaa olla puolisenkin vuosisataa -- varmuudella nyt ainakin vuosikymmen-pari. Painoa ehkä kuudesta kahdeksaan grammaa. Punainen väritys ja fluoresoiva heijastinteippi pohjassa ovat kotitekoisia; innostuimme hiukan tuunaamaan poikani kanssa. Kalastaa edelleen silti. Mikähän lienee malliltaan? Valmistajakin hukassa. Nyt tarvittaisiin tarkkavainuista kalastusvälinesalapoliisia tai ihan vain vanhempien vieheiden tietäjää. Näitä voisi nimittäin ostaa lisääkin. Pikkulusikat ovat sympaattisia niin kahvipöydässä kuin vesilläkin. ... kunhan ei tule pidempiaikaisempaa pikkulusikkaneuroosia (vrt. kahvikuppineuroosi). --- EDIT. 9.7.2018: Se on Abu Salar. Vaellusnetin viisaat tiesivät :)

Sateenkaarirautu ja Kainuun pride

Kuva
Osallistuin Kainuun Prideen -- kalastellen Linnanvirran vastarannalta Eino Leinon patsaan kohdalta. Juhlapaikalle etäisyyttä oli joen leveyden verran; varomaton olisi helposti tempaissut vieheen vastapäisen parisataapäisen väkijoukon sekaan. Vaan minäpä en. Keskikesän leppeässä poutasäässä viskelin taiten suorastaan kirurgisella tarkkuudella. No yksi lippa jäi pohjaan partahauen saaliiksi. Mutta muuten heittelin huolellistakin huolellisemmin -- ja tuloksekkaasti, kuten jatkossa ilmenee. Toki päivän teemaan sopivaa sateenkaarirautua piti aikansa odotella. Välillä tepsuttelin kävelysillan yli ja visiteerasin joenvarren sateenkaarilipulla koristeltua ulkoilmakahvilassa. Palkitsin itseni reilun kaupan kaffeilla ja korvapuusteilla. Aika leppoisa tapa kalastaa oikeastaan, tuumin siinä pullaa puputtaessani. Sopii tällaiselle keski-ikääntyvälle keskivartalopullealle. Taputtelin vielä suun servetillä murusista puhtaaksi. Sitten takaisin jokivarteen, virran erämaisemmalle eli itäiselle laida…

Retkeilyrintamalta ei mitään uutta

Kuva
(Aloituskuva horrornews.net) Kaveripostailussa runosuoleni pulpahti siinä määrin, että päätin truutata samaisen tekstipläjäyksen hiukan muokattuna myös blogin puolelle. Tämä selventää myös kuluvaa retkeilykesää. Read responsibly -- ja tästä alkaa: Kesälle 2018 suunnitelemani reissu Käsivarren suurtunturien syliin ja Meekon/Rommaenon suunnalle vaelluskalastamaan jäi nyt sitten ainakin tältä kuluvalta vuodelta pelkäksi haaveeksi. Tarkoituksena oli lähteä Lappiin kalastelemaan noin puoleksitoista viikoksi. Lentolupa lennonjohtotornistakin eli kotoa oli jo annettu hyvin selkeästi. No, olin heti juhannuksen jälkeen kovasti tekevinäni lähtöä, kuten suunnitelma oli. Silti käytännössä lykkäsin lähtöä useamman päivän erilaisten tekosyiden varjolla, kunnes älysin myöntää että nyt ei riitä paukut. Ei vain jaksanut. Lyhyesti koin olevani piipussa. Loman tarpeessa. Työasioiden suhteen meikällä oli kiireinen alkuvuosi ja se veti väsyneeksi. Koin, että minulla ei ole juuri nyt voimaa ottaa koko- …

Kilo

Kuva
Toukokuun loppupuolen illat ovat menneet auringon kilossa kalastellessa. Nahkaan mukavasti rusketusta. Erityisesti kiitän käkiefektistä. Usealtakin rannalta laittoivat ääniraitaa siiman kostuttelun taustalle. Kiireetön virvelikalastus työpäivän päätteeksi on parasta. Palauttaa hengellisesti. Siinä nestemäisessä kullassa seilaillessa pääsi iskemään myös hybris. Ja hybristä seurasi kirjallisuustieteen rikkomattomien lakien mukaisesti eli väistämättä tietenkin lankeaminen. Päästin nimittäin tukevan, terhakan, mäyräkoiran kokoisen hauen takaisin järveen. Ajattelin, että näin suuri kalastajasankari ei pannulleen muuta huoli kuin ahventa. Menin mokoma vielä onnittelemaan mustakuonoista petoa hyvästä onnesta -- lempeä saalistaja katsos. Piti todennäköisesti pösilönä. Luupäät eivät ole tunnettuja pakoon päästämisen saralla. Hauki on sellaiseen liian viisas. Joten eilen illalla ei sitten yhtäkkiä ollutkaan muuta syötävää kuin puuroa ja kuivattuja hedelmiä. Onneksi sentään jossain välissä e…