Tekstit

Kilo

Kuva
Toukokuun loppupuolen illat ovat menneet auringon kilossa kalastellessa. Nahkaan mukavasti rusketusta. Erityisesti kiitän käkiefektistä. Usealtakin rannalta laittoivat ääniraitaa siiman kostuttelun taustalle. Kiireetön virvelikalastus työpäivän päätteeksi on parasta. Palauttaa hengellisesti. Siinä nestemäisessä kullassa seilaillessa pääsi iskemään myös hybris. Ja hybristä seurasi kirjallisuustieteen rikkomattomien lakien mukaisesti eli väistämättä tietenkin lankeaminen. Päästin nimittäin tukevan, terhakan, mäyräkoiran kokoisen hauen takaisin järveen. Ajattelin, että näin suuri kalastajasankari ei pannulleen muuta huoli kuin ahventa. Menin mokoma vielä onnittelemaan mustakuonoista petoa hyvästä onnesta -- lempeä saalistaja katsos. Piti todennäköisesti pösilönä. Luupäät eivät ole tunnettuja pakoon päästämisen saralla. Hauki on sellaiseen liian viisas. Joten eilen illalla ei sitten yhtäkkiä ollutkaan muuta syötävää kuin puuroa ja kuivattuja hedelmiä. Onneksi sentään jossain välissä e…

Lakialoite avohakkuiden lopettamiseksi valtion mailla

Kuva
Kävin allekirjoitamassa tuikitärkeän lakialoitteen avohakkuiden lopettamiseksi valtion mailla. En oikein aina luota Metsähallitukseen, joka taannoin esimerkiksi hamusi nyt jo onneksi kansallispuistoksi muutetun Hossan kauniita mäntymetsiä. Pukki kaalimana vartijana? Kävin Hossassa aikoinaan heti näiden hakkuiden jälkeen ja todistin sitä järjettömyyttä -- luonto- ja virkistysarvoiltaan aivan korvamattomaan paikkaan piti ajaa tuntikausia korkkaamattomien valtion talousmetsien ympäröimää tietä pitkin ja sitten perillä odotti hävityksen kauhistus. Ei mahtunut allekirjoittaneen järkeen. Miksi rohmuta ensinnä jälkiruokaa, jos mittava pääruoka jäähtyy nokan edessä? Ja miksei ylipäätään syödä siten, että siemenvilja jätetään oikeaan käyttöönsä? Onneksi aktiiviset kansalaiset saivat tämän typerän tempauksen näkyviin ja julkisuuspaine lopetti toimenpiteet alkuunsa. Nythän tuonne jo suuntaa turistia Euroopan joka kolkalta -- eikä varmasti ruhjottujen aukioiden perässä. Kansallispuistostatus k…

Ihan pönttö juttu II

Kuva
Pönttöjen sarjapusuttelija iski taas! Edellinen postaus käsitteli 74 linnunpöntön rakentamista ja myös joidenkin näistä sijoittelua Pirkanmaan takametsiin. Samalla reissulla sain päähäni napata kuvan puuhun ripustetusta pöntöstä selfietyyliin -- ja vielä uutta kotia onnetoivotukseksi samalla muiskaisten. Pönttöpusuttelija! Pakkohan tätä kinkyä linjaa on jatkaa. Yllä näet tuloksen kakkoskerralta. Suosittelen itse kullekin. Kuten toki myös itse kolopesijöiden lisääntymispuuhien edesauttoa. Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna poistuimme perhekunnalla sisätiloista, löimme soutuveneen vesille ja sijoittelimme parit pöntöt erämaajärven rantapusikoihin. Selillä lämmin kevätsää helli. Ja puskissa. Tekee kevättä -- vai pitäisikö jo laskea alkukesäksi? Joka tapauksessa leppeän yleisambientin virittämänä oli pakko poseerata kameralle pepsodenthymyä. Hyvät taajuudet. No yksi suvusta oli pudota veneestä rantautuessa, mutta kasteli vikkelärefleksisenä vain puolireiteen. Ei ollut eno -- eikä …

Ihan pönttö juttu

Kuva
Huhtikuun viimeisenä viikonlopuna jytisi. Meikäläisen elävä luontosuhde sai taas tukevaa lisäpontta, kun rakentelimme pääosin uuden, luonnonsuojeluun päin kallellaan olevan kaveriporukan kanssa vaatimattomat 74 linnunpönttöä. Ja mukavahan noita oli pihamalla naputella, kun kevätaurinko helotti. Savotan lopuksi kasasimme lukaalit väliaikaiseksi betoni- tai oikeastaan lautalähiöksi Kelmien kerhon kerhohuoneen eteen. Lintujen suurkaupunki. Eräveli naputteli peruspöntöjen lisäksi massiivisen pöntön aivan tietylle pöllajille ja trendikkäitä kolmiomallisia penthouseja ties mille merisirreille. Minä pitäydyin perusmalleissa, koska kuten Hank Williams Jr. laulaa, "I'm into basics and I don't like fads". Mitäpä sitä soveltamaan. Sitä paitsi pelkään pesiviä viirupöllöjä. Niin että mikä uusi porukka? Kyseinen eräveli tutustutti näihin naavapartoihin. Sulauduin heti porukkaan kuin flecktarn keskieurooppalaiseen pusikkoon. Kelpaa rupatella, kun pohdinnat lumikengistä, Vätsäri…

Retkeilijävieras kaukaa, osa I

Kuva
Tämän kirotun kevään edetessä on mukava muistella talven kovimpia pakkasjaksoja ja niihin liittyviä hyviä kokemuksia. Erityisesti mieleen on jäänyt yksi. Kuluvan vuoden helmikuun loppupuolella sain nimittäin viikonloppuvieraan Suomeen ihan vain tätä meidän talvea ja sen ihanaa kylmyyttä ihastelemaan. Suunnitelma syntyi tilaisuuden sattuessa pikavauhtia. Kaveri varasi lentoliput keskiviikkona ja kone posahti paikalle perjantai-iltana. Olimme pyöritelleet ideaa sähköpostitse jonkin aikaa -- muutamia päiviä, ehkä vajaan viikon. Kaipaili kuulemma jotain pakkaskeliä. Kehuin että täällähän näitä riittää, Siperiasta hönkii paraikaa oikein kunnolla. Ja kaveri siihen että olispa hienoo juu. Joskus, jossain. Sitten yhtäkkiä huomasimme olevamme kuitenkin tosissamme. No johan. Yhtäkkiä sometuttavuus olikin täällä. Itseä vierailuisännyyteen ajoi mielenkiinto. En ole ennen tuntenut ketään Intiasta. Ainakaan siis kasvokkain. Lisäksi -- myönnän nyt suoraan tässä -- olen varsin ylpeä suomalaise…

Harhalaukaus

Kuva
Tuli sitten avattua pojan kanssa mökkikausi. Siis jos yöpyminen mökillä toimii kriteerinä. Vuosi sitten -- suurin piirtein –- seikkailtiin samaisen mukelon kanssa kotimetsässä, joka on sittemmin saanut kiitettävästi retkeilyrakenteita ja jopa omat kotisivutkin. Niin se retkeilykehitys kehittyy. Kintulammen suunnassa viuhuukin sitten nykyään autoa ja ihmistä minkä kerkeää, jopa siinä määrin, että olemme tänä vuonna tehneet kerran kersan kera jopa spontaanin väistöliikkeen. Harrastusprofiililtani kun olen sellainen in in in intro- tai tarkalleen ottaen erävertti. Kuten muodinmukainen termi kulkee. Väkipakoinen, hajurakoinen. Ymmärrätte varmasti kauempaa pusikosta kuuluvan yskän. No poika sentään kulkee mukana. Seuraavassa(kin) kuvassa eilisellä keväthangella. "Sain kauniin maan ja lapset riemuissaan saa juosta metsäteillä sen." Vaikka eipä tuossa hangessa satunnaisesta hankikannosta huolimatta ihan hirveätä kyytiä juosta -- eikä joka mökille välttämättä ajeta autolla, ai…

Juoksevan veden aika

Kuva
Kevät tuli väkisin, vaikka vastustin kehitystä. Oli tarkoitus vielä tehdä talven kanssa vaikka mitä. Mutta pakko antaa periksi. Tänään samoiltiin lähijärven rannoilla pojan kanssa. Joka ikinen etelänpuoleinen penkka paljaana. Ja järvelle mennessä alikulkutunneli oli täynnä sulamisvettä. Ajoin hiljaa ovi auki ja tarkistin, ettei vedenpinta nouse alakarmia korkeammalle. Taisi äänenvaimentimen alapinta savuta komeasti. Pakko antaa uuden vuodenajan tulla. Onhan tämä tällaista surutyötä. Kevät on rujo ja kesä heikoille. Postauksen aloituskuva on kyllä pääsiäispyhiltä ja Näsijärven pikkusaarista. Eli kahden viikon takaa. Kolme päivää tuli pysyttyä pihalla kairan kera ja ilman, suksien kera ja ilman, vaimon kera ja ilman. Yhtenä päivänä sain koko perheen mukaan kävelemään jäällä -- yhtä juhlaa. Paistettiin laavulla makkaraa. Löysin uuden suosikin: Lidlin suomalainen tukeva juustomakkara (olisiko nimeltään Portin juustokyrsä tms.). Se tukkii innolla suonet ja sydämen, jos annat siihen m…