Tekstit

Leppoisa Lemmenjoki 27.3.-3.4.2019

Kuva
Talven päävaellus saatiin ruksittu tehtävälistasta helposti. Pääsin kavereiden peesissä Lemmenjoelle sivakoimaan. Muut valmistelivat kaiken valmiiksi, varasivatpa tuvatkin ilman meikäläisen apua. Itse tehtäväksi jäi lähinnä omien varusteiden pakkaaminen -- ja lomasta nauttiminen. Viiden päivän iisi pakettimatka siis ja pelkästään käsitteen positiivisessa merkityksessä. Eipä tarvinnut reissussa turhista valitella tai huolehtia. Kunhan nautti menosta. Että tällaista tällä kertaa. Kairassa ehti siemaista jopa muutamat ahkiossa mukavasti kylmenneet lonkerotkin (kuten välittömästi alla, Härkäojan saunan lämpenemistä taukotakki päällä odotellessa). Päälle vielä elämän parhaita asioita eli reipasta kuntourheilua, päivittäisiä luontohavaintoja ja hyvää, lämminhenkistä seuraa. Iisiä erämaaluksusta. Mitäpä muuta tällainen ahkiopummi lomallaan tarvitsee. 1. Matkasuunnitelma ja varusteet Koska kaveripariskunta oli suunnitellut kaiken jo valmiiksi, tuli omaksi osakseni lähinnä kulkea mukana. …

Ilmastorant ja hiukan muutakin

Kuva
(Kuva Botticellin Kevät, kuvan lähde Wikipedia) Onnistuin löytämään sumeasta päästäni kauan unohduksissa olleen Vaellusnetin salasanan ja innostuin lukemaan taas saitin säikeitä ihan hupimielessä. Nelisen vuotta sitten aktiivisesti seuraamani ilmastosäie on siellä edelleen hyvin aktiivinen ja samat nimimerkit jatkavat keskustelua yhtä kiivaasti edelleen -- jopa hieman patologisen sävyisesti. Vuosienkin jälkeen. Mikä pisti miettimään. Puran ajatuksiani alle. Ilmastonmuutoksen ongelman ratkaisemisessa koko ongelma on nimenomaan ihmisille tyypillinen identiteettipolitiikka. Ja se, että tästä on tullut ideologinen kysymys. Todellisuus on varsin selkeä: jos pumppaat liikaa hiilidioksidia ilmakehään, oma elintaso tulee kärsimään ja yhteiskunnalliset olot muuttuvat epävakaiksi. Tai pahempaa. Valinta on kollektiivisesti oma. Sen sovittelu omaan yksilötajuntaan sitten tuottaa kognitiivista dissonanssia toisaalla (tosiasioiden vähättely, koska asia ei sovi omaan maailmankuvaan ja kulutustott…

Tunturiin, tunturiin!

Kuva
(Kuva Wikipedia) Ensi viikolla on tarkoitus lähteä Lemmenjoelle lyhyehkölle ja helpolle reissulle. Hiihdämme porukalla Njurkulahdesta Morgamojan kultalaan ja huiputamme päiväreissuna jomman kumman lähituntureista. Sekä Morganmarakselta että etenkin Morgam-Viibukselta on valtavan komeat näkymät. Horisonttiviiva tulee pakahduttavasti iholle. Pipo hipoo otsonikerrosta ja sielu taivaan sineä. Tiedän, koska olen käynyt. Hiihtelyyn on varattu tällä kertaa viisi päivää ja siirtymisiin pari ylimääräistä. Tarkoitukseni on mennä nyt suhteellisen lyhyillä metsäsivakoilla. Ylen uutisoinnin mukaan tämä talvi on Lapissa ollut vähäluminen ja lisäksi kuljemme suurimman osan ajasta Lemmenjoen jylhässä, kanjonimaisessa jokilaaksossa. Jokilaaksossa saattaa olla valmista uraa lähes koko jokireitin pituudelta -- olen ollut talvella(kin) paikalla kerran aiemmin ja silloin kelkka- ja hiihtojälkeä riitti. Tuskinpa siis umpihankeen tarvitsee tälläkään kertaa ihan tosissaan puskea. Ja tunturiin noustessa e…

Posse

Kuva
(Kirk Douglasia esittävän mainosjulisteen lähde on Wikimedia Commons). Posse on amerikanenglantia ja se tarkoittaa järjestys- tai etsintäpartiota -- tai ihan vain joukkoa ja jengiä. Sana on aina kuulostanut meikäläisestä mukavan suunmukaiselta. Liikuttiin possella. Posse kasassa. Viikonloppu kului taas hyvässä seurassa Pirkanmaan syrjäisimmillä takamailla. Hiideltiin suolla umpihangessa, hypittiin korkealta kalliolta hankeen, paistettiin nuotiolla makkaraa ja kuskattiin ympäriinsä linnunpönttöjä. Iltaisin sähkötöntä pimeyttä ja kamiinan lämpöä, lauantain vastaisena yönä kynttilänvalosaunakin. Löylyjen päälle osa aikuisista kävi vielä partioimassa lähimetsäteillä. Mutta pöllöjen huhuilua metsästäville korpi oli tällä kertaa hiljaa. Arvostin kyllä ihan vain sitä pimeyttäkin. Täällä etelässäkin on vielä valosaasteelta vapaita paikkoja. Onneksi. Opin joka kerta jotain uutta lintuharrastuksesta. Yhdestä puukiipijän pöntöstä veistelin kulkuaukon reunat pyöreiksi, jotta lintu pääsee sisä…

Mökkipöntötys

Kuva
Lintujen auttamissaaga jatkuu. Ylen sivuilla surraan syystä suomalaisten eliölajien joukkotuhoa, mutta meikäläinen hyökkää avohakkuita vastaan pulkan ja kellarissa naputeltujen pönttöjen voimin. Etenen ja tulitan. Tulitan ja etenen. Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna vein mökin maastoihin tukun kuusitiaisten pönttöjä, pari perustiaispönttöä ja yhden västäräkin avoreunaisen, hukkapaloista kootun penthousen (alla). Kelpaa taas sirrien siristä, vaikka puupelloilla elävätkin. Hyvin kolisi pulkka kovilla hankijämillä. Ei tarvinnut edes lumikenkiä. Tarkistin myös viime syksynä alueen puihin asettelemani aravat. Hyvässä kunnossa. Antaa kevään tulla -- ja lintujen. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Kallionsivun mailla on monta asuinsijaa. Tietty puihin ripustetuille piti antaa myös se perinteinen pönttöpusuttelijan laatuleima. Vaikka tavallaan kyse onkin Juudaan suudelmasta. Sen verran kusinen laji on tämä ihminen loputtomine vaatimuksineen. Minäkin, perkele. No mitävälii, tämä…

Vaellusharrastajan kuntosaliharjoittelu

Kuva
Olen mielenkiinnolla seurannut nimimerkki Tiedemiehen rautasaagaa hänen eponyymissä blogissaan. Intohimoinen harrastus antaa elämälle merkitystä, jota pelkkä perhe- ja työelämä ei pysty kattamaan. Tiedemiehellä tämä piirre on korostuneen selkeä hänen blogikirjoittelunsa kautta ja itsekin allekirjoitan väitteen täysin. Elämä ilman vapaa-ajan tavoitehakuisia pyrkimyksiä on jollakin tasolla vajavaista. Itse asiassa kyseinen taho sai itsenikin innostumaan saliharrastuksesta. Olen aina harjoittanut säännöllistä kuntoliikuntaa ja noin kymmenen vuotta sitten innostuin toden teolla vaellusharrastuksesta (josta tämä blogikin kertoo). Vaellusharrastuksessa hyvä yleiskunto on lähes ohittamaton perusvaatimus. Ilman riittävää lihaskuntoa ei raskaiden varusteiden kantaminen/vetäminen luonnistu ja matkamelonta on vaikeaa. Samaten ilman riittävää aerobista kuntoa korkeiden tuntureiden valloittaminen ja viikon mittaiset -- tai pidemmät -- jotokset usein poluttomassa erämaassa ovat tuskallisia. Varsi…

Kassillinen ahvenia

Kuva
Raahauduin taannoin iltamyöhällä treeneistä lopen uupuneena ja jotenkin vittuuntuneena kotiin ja kas, törmäsin pihassa naapurin ukkoon. Tämä on innokas pilkkijä -- olemme jutelleet aiheesta usein -- ja tietää meikäläisen arvostavan kalaruokia. No, pidemmittä puheitta mies kurotti autonsa peräkonttiin ja mätkäisi kouraani täyden kaupan muovikassillisen ahventa. Halleluja! Yllättävä bonus arjen keskelle ja täysin odottamaton ilonaihe. Oli kuulemma tuoretta -- juuri kalastettu mereltä. Loppuilta menikin sitten kokonaan peratessa; aloituskuvassa on vain osa fisuista ja alla takautuvasti koko kassi. Puolet kassin sisällöstä lahjoitin vanhemmilleni. Loput fileerasin -- liiankin tarkkaan oikeastaan -- ja jauhoin lihamyllyssä jauhelihaksi. Vaimo taikoi myöhemmin tästä ja tuoreesta ruispaahtoleivästä hemmetin maukkaita kalapihvejä. Puolet söimme heti ja puolet meni pakkaseen. Maku oli juuri sellainen kuin pitääkin eli voimakkaan mausteinen ja mikä tärkeintä, leimallisen ahvenmainen. Parempa…