Tekstit

Puukiipijän pöntöt

Kuva
Pöntötyssaaga jatkuu. Sain valmiiksi ensimmäiset itse tekemäni puukiipijän eriköispöntöt. Linnun erityisvaatimuksista johtuen malli on tavanomaisesta poikkeava. Sisään on kaksi kulkuaukkoa sivuilla ja itse arava on tyypillisesti kolmiomallia. Sisäseinä muodostuu elävästä puusta. Näin simuloidaan irtautuneen puunkuoren ja rungon väliin jäävää kapeaa tilaa. Koska puukiipijä on erikoistunut napsimaan ravintonsa isojen, paksukaarnaisten puiden rungoilta, on se ilmeisesti myös pikkuhiljaa erikoistunut pesimään kuoren koloissa. Siis puoliksi irronneen kaarnansoiron takana. Tehometsätaloudessa tämä on ongelma, sillä moiset juuri sopivassa lahoamisen asteessa olevat pystypuut tavataan hyönteistuhojen varalta poistaa. Tämä keinopesä kannattaa sijoittaa vankkarunkoiseen, tiheään mänty- tai varsinkin kuusimetsään (jos sellaista ei ole maisemissa, tiheä sekametsäkin käy). Usein näitä pönttöjä näkee rannoilla, vaikka piskuinen ja arahko puukiipijä avoimia paikkoja arasteleekin. Parempi metsän…

Basecamp 24.-26.5.2019

Kuva
Koska luonnossa vanuminen on pääasiallinen pakkomieltymykseni, koitan kovasti innostaa myös jälkikasvua aihepiiriin. Ja se onnistuukin varsin hyvin, sillä mukeloni on vankkaa tekoa. Kestää todistetusti hyvin esimerkiksi sadetta ja kylmää, eikä valita turhista. Isänsä poika. Tämänkertaisen lähireissun kohteeksi valikoitu eräs Pirkanmaan takamaiden lähes täysin rakentamaton erämaajärvi. Tiesin sen entuudestaan mielenkiintoisen sokkeloiseksi ja muutenkin olemukseltaan kutkuttavaksi. Perjantai-iltana soudimme paikan isoimpaan saareen, laitoimme perusleirin pystyyn ja teimme olomme mahdollisimman mukavaksi -- paikalla oltaisiin kuitenkin seuraavat kaksi vuorokautta. Majoitteeksi valikoitui Puolan lahja retkeilymaailmalle, eli iso Hannahin kupoli absidilla (ei mikään varsinainen vaellusteltta, mutta venehän kantaa). Ja lisäksi ruokailuun oli mukana puoliavoin kaariteltta tai oikeastaan itse seisova rantalaavu. Juomavesi ja polttopuut kuljetettiin paikalle veneessä. Kolmen vuodenajan p…

Löytyihän se seitakin lopulta (27.4.-28.4.2019)

Kuva
Olen jo vuosia etsinyt itselleni puolivakavissani palvospaikkaa, ikiomaa seitaa, ja nyt sellainen löytyi. Tai siis -- olen uskonnoton, mutta itse kunkin metafyysisistä korulauseista ja toivekuvitelmista riippumatta luonto on kiistatta elämän perusta ja siten ainakin meikäläisen katsannossa pyhä. Seitapuheet ovat pelkkää tällä asialla leikittelyä, vakavan asian vähemmän vakavaa käsitteellistämistä. Silti -- nyt allekirjoittaneella on sitten ikioma palvottava luonnonkohde. Tapahtuneen taustoittaminen lienee paikallaan. Suuntasin siis huhtikuun viimeisenä viikonloppuna kelmien kerhon vuosikokoukseen, aivan kuten vuosikin sitten. Tällä kertaa tähän sinällään hyvin miellyttävään kevätrituaalin ei kuulunut kuitenkaan edellisen vuoden tavoin pönttötalkoita. Väkeäkin oli edellistä kertaa huomattavasti vähemmän paikalla. Mutta linnuista ei päässyt tälläkään kertaa täysin eroon. Muiden juoksevien asioiden hoitamisen -- kuten puuceen tyhjennyksen ja yleisen seurustelun -- lisäksi viritimme la…

Raikulivappu

Kuva
Nuorena muistan heränneeni vappupäivänä järjestäen kammottavaan oloon. Nykyään on toisin -- kun pää on herätessä huuruton, irroitellaan astetta retkipenttimäisemmin. Pari vuotta sitten syöksyttiin heti toukokuun ensimmäisen varhaisaamusta Kuokkalankoskia laskemaan. Oli mukelokin mukana. Tänä vuonna ohjelmassa oli luottovaelluskaverin kanssa sohoteltu Teiskon helmi, reipaskulkuinen Kiimajoki koskineen. Täälläkin on oltu kersan kanssa aiemmin. Nyt mentiin kahdestaan. Postauksen aloituskuva on Niinikoskelta, joka on juuri ja juuri kakkosluokan nopeatempoinen putkihurveli. Tänä vuonna, veden ollessa juuri nyt mukavan korkealla, siitä sai mojovat vauhdit. Kanootin etumelojana takapuoli ponkaisi yhdessä töyssyssä irti penkistä ja muutenkin sain päälleni puoli ämpärillistä kylmää kevätvettä, mutta emme kaatuneet. Reissun hauskin lasku. Alakuvassa kaveri kuvaa kosken kulkua ja zoomailee sopivaa laskukulmaa. Keskellä muuten hyvin tukinuitoon aikoinaan perattua ränniä on yksi inha, iso ja lit…

Taidepönttö

Kuva
Lapasestahan se lähti. Kuten meikäläisellä usein, harrastustason intohimo ruopii ja sutii välillä kuin pappatunturi. Nyt hyvin nousukiitoon lähtenyt linnunpönttöharrastus heitti holtitta estetisoinnin puolelle. Rakensin leppiksen pöntön epäortodoksisella etuluukulla. Tästä ei pääse vakoilemaan pesintää kuten kattoluukkumallissa, mutta toisaalta vanhan pesämateriaalin poisto on ekstrahelppoa. Ans kattoo, vääntääkö kosteus hienon ovimekanismin täysin jojoon ja siten käyttökelvottomaksi. Aika näyttää. Se varsinainen taideosuus ei kuitenkaan ole mikään erikoisuksi, vaan pöntön koristelu juottokolvin koristepäällä (lautaan poltetut sydän- ja kierrekuviot). Tämä on piirre, jolla ei ole minkäänlaista käytännön sovellettavuutta. Paitsi tietenkin jos kohdeasukiksi haikailtu leppälintu on yksilönä kaltaiseni kaunosielu. Silloin arava varmasti kelpaa tavallistakin paremmin. Kirjoitin omalla erinomaisuudellaan revittelevään muna-askiin vielä varmuuden vuoksi designoidun asukkilajin suomenkieli…

Miten kolopesijät hyötyvät linnunpöntöistä?

Kuva
Aloituskuvassa elämää antava kuollut ruumis -- eli lukemattomille pieneliöille, lahottajasienille ja muille sittisontiaisille kaatuneena korvaamattoman arvokas koivu. Josta päästään aasinsiltaa itse asiaan. Tällaisena sarjapöntöttäjänä hämmennyin kovasti eräällä keskustelupalstalla seuraavasta esitetystä kysymyksesta: "Miksi linnunpönttöjä tarvitaan? Onko kolopesijöiden kannalta metsissä jollakin aikavälillä tapahtunut jokin muutos huonompaan suuntaan? Eikös ne ole sopeutuneet juuri normaalissa metsässä pesimään ja hyvinvoimaan." Niin, miksi? No koska 50-luvun jälkeisessä tehometsätaloudessa ne tikkojen tarvitsemat, isot, pystyyn kuolleet puut poistetaan nopeasti ja tätä kautta tikkojen kanta taantuu. Tikat taas ovat lintumaailman gryndereitä, ilman tätä sakkia moni kolopesijälaji jää ilman asuntoa. Lisäksi metsätalous suosii havupuita, joihin harvoin syntyy luonnostaan ainakaan varhaisella iällä mitään pesäkoloksi sopivaa. Tämä näkyy mielenkiintoisesti siinä, että asutuks…

Leppoisa Lemmenjoki 27.3.-3.4.2019

Kuva
Talven päävaellus saatiin ruksittu tehtävälistasta helposti. Pääsin kavereiden peesissä Lemmenjoelle sivakoimaan. Muut valmistelivat kaiken valmiiksi, varasivatpa tuvatkin ilman meikäläisen apua. Itse tehtäväksi jäi lähinnä omien varusteiden pakkaaminen -- ja lomasta nauttiminen. Viiden päivän iisi pakettimatka siis ja pelkästään käsitteen positiivisessa merkityksessä. Eipä tarvinnut reissussa turhista valitella tai huolehtia. Kunhan nautti menosta. Että tällaista tällä kertaa. Kairassa ehti siemaista jopa muutamat ahkiossa mukavasti kylmenneet lonkerotkin (kuten välittömästi alla, Härkäojan saunan lämpenemistä taukotakki päällä odotellessa). Päälle vielä elämän parhaita asioita eli reipasta kuntourheilua, päivittäisiä luontohavaintoja ja hyvää, lämminhenkistä seuraa. Iisiä erämaaluksusta. Mitäpä muuta tällainen ahkiopummi lomallaan tarvitsee. 1. Matkasuunnitelma ja varusteet Koska kaveripariskunta oli suunnitellut kaiken jo valmiiksi, tuli omaksi osakseni lähinnä kulkea mukana. …